Moi.

Nyt oli pakko löytää paikka minne purkaa patoutumisia ja salaisuuksia nimettömänä. Nimittäin pää ei enää kestä, kohta räjähtää. Oon nyt jo masentunu ja oon jo työntänyt ystäviä pois. Vaikka haluaisinkin heidän kanssa olla yhteydessä.

Mä oon ylipainoinen, ihan tarpeeks. Niin ylipainoinen että häiritsee itseäni. Painan 98kg ja oon 165cm pitkä. Mä olen kokeillut elämäni aikana kaikenlaisia dieettejä. Ei niillä jaksa istua. Ruokaa ja makeaa tekee vaan entistä enemmän mieli. Olin joskus onnistunut tiputtamaan 15kg mut arvatkaas mitä...Kaikki tuli takasin! Se vitun rasva tuli takaisin! Mä oon taas läski! Mä en tajuu miten mun kaks kaveria laihdutti ihan sikana ja ne edelleenki on laihoja! Mulla on koira joten liikun päivittäin vähintään puoli tuntia kolme kertaa päivässä. En syö päivittäin tai edes viikoittain mäkissä, hesessä jne. Paitsi joskus saatan duunin jälkeen pyörähtää mäkistä hakemassa pari juustoo. Enkä edes syö päivän aikana yli 1800kcal! Kaiken järjen mukaan mun pitäisi laihtua...

Ravintoterapeutti sanoi vaan että kyllä se siitä pikku hiljaa. No vittu ei oo pikku hiljaa mitään tippunu!

Nyt oon jo masentunut, mutta en tunnusta sitä kellekkään. Koska nykypäivänä niin moni väittää olevan "masentunut"  vaikka oikeasti elämä kukoistaa. Ei minullakaan ole suoraan sanottuna syytä olla masentunut. Mutta minä olen. Mä nyt jo uskallan myöntää sen, itselleni, ja teille. Mutta en oikeassa elämässä. Mulla on jo yks mielialasairaus jonka tunnustaminen omalle äidilleen oli virhe. Nyt saa vaan kuunnella valitusta siitä että syön siihen sairauteen lääkkeitä vaikka pitäs olla juttelemas psykologin kanssa. Mut ylipaino on se, se isoin ja häiritsevin asia mikä on saanut mulle masennuksen. Ja nyt kun  ei onnistu saamaan mitään pois. Olen yrittänyt jopa välillä oksentaa ruoan jälkeen ja jopa onnistunutkin siinä. Mut sit alan ajattelemaan että se pilaa hampaat. Hyi. hampaat ovat kuitenkin tosi tärkeet. Joten bulimikkoa minusta ei saanut. Joskus kyllä oksennan  ruoan jälkeen, mutta en tee sitä päivittäin. 

Anorektikkoa musta ei saa koska mä rakastan ruoan makua, hyvän ruoan makua. Ja tykkään suklaasta ja välillä karkeistakin. Pahin syntini on että syön iltaisin. Koska päivän aikana en ehdi taikka ei tee mieli. Ja toinen syntini on että en jaksa kokata. Siis en jaksa/halua paistaa edes munakasta. Siinä rupean ajattelemaan että mitä tiskiä siitä syntyy... Joten päädyn ostamaan valmisruoan. Niin nopeaa ja helppoa ja tiskiin menee vain haarukka, loput osat roskiin. Eipäs tarvinnu tiskata, ihanaa. Tiedän että siellä on paljon E-aineksia ja muutenkin mieluummin tuoreesta tekee itse mutta ei. En halua. En tee.

Mutta tälle ylipainolle on pakko tehdä jotain. En jaksa olla läski ja päätyä itkemään hiljaa vessassa joka kerta kun olen katsonut peiliin ja nähnyt mitä nyt olen: LÄSKI.

Niin sanotusti kaikki mahdollisuudet on esillä ja käden ulottuvilla (paitsi kallis personal trainer joka olisi joka päivä pakottamas mut urheilemaan ja syömään oikein niin kuin Suuri Pudottaja-sarjassa). En tiedä mikä estää. Voi olla ettei ole mitään semmoista motivoijaa joka sais mut tekemään laihdutuksen. En tiedä. Katsotaan huomenna. 

 

Ciao,

Feeniksin tuhkana.